Doris Hart

Doris Jane Hart (20. kesäkuuta 1925 Saint Louis, Missouri – 29. toukokuuta 2015 Coral Gables, Florida^[1]) oli yhdysvaltalainen tennispelaaja, joka voitti urallaan 35 Grand Slam -mestaruutta.^[2]

Lapsena Hart kärsi vakavasta polvi-infektiosta. Tenniksen pelaaminen alkoi jalan hoitomuotona hänen ollessaan 6-vuotias.^[2]

Hart otti ensimmäisen Grand Slam -turnausvoittonsa Wimbledonin nelinpelissä 1947. Ensimmäinen kaksinpelimestaruus tuli 1949 Australian mestaruuskilpailuista. Hän voitti kaksinpelimestaruuden myös Ranskan mestaruuskisoissa 1950 ja 1952, Wimbledonissa 1951 sekä Yhdysvaltain mestaruuskilpailuissa 1954 ja 1955.^[2]

Vuonna 1951 Hart voitti Wimbledonissa sekä kaksinpelin, nelinpelin että sekanelinpelin. Kaikki loppuottelut pelattiin saman päivän aikana.^[3] Hän otti kolmoisvoiton myös Ranskan mestaruuskilpailuissa 1952 sekä Yhdysvaltain mestaruuskisoissa 1954. Wightman Cup -urallaan vuosina 1946–1955 hän voitti kaikki 14 kaksinpeliotteluaan ja kahdeksan yhdeksästä pelaamastaan nelinpelistä.^[2]

Hart voitti uransa aikana kaikkiaan 35 Grand Slam -mestaruutta, ja hän sijoittuu niiden määrässä kaikkien aikojen listalla viidenneksi Louise Broughin kanssa.^[2] Mestaruuksista kuusi tuli kaksinpelistä, 14 nelinpelistä ja 15 sekanelinpelistä. Hart on yksi kolmesta naispuolisesta tennispelaajasta, jotka ovat voittaneet kaikki mahdolliset Grand Slam -tittelit (kaksin-, nelin- ja sekanelinpelin) kaikissa neljässä Grand Slam -turnauksessa. Kaksi muuta saavutukseen yltänyttä pelaajaa ovat Margaret Smith Court ja Martina Navrátilová.^[4]

Hart lopetti ammattilaisuransa 1955 ja ryhtyi opettamaan tennistä ammatikseen. Hänet valittiin International Tennis Hall of Famen jäseneksi 1969.^[2]

1. ↑ Tennis great Doris Hart dies at 89 Miami Herald. 30.5.2015. Viitattu 31.5.2015. (englanniksi)
2. ↑ ^{a b c d e f} Doris Jane Hart 2006. International Tennis Hall of Fame. Viitattu 14.8.2007. (englanniksi)
3. ↑ Wimbledon 21.7.1967. TIME. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 14.8.2007. (englanniksi)
4. ↑ John Parsons: Age no barrier for Navratilova 21.1.2004. Telegraph. Viitattu 14.8.2007. (englanniksi)